Ahvenanmaan pohjoisosan kierto oli koko matkan pahin paikka yöpymispaikka kalliosaarelle juuri ennen aavan aukon avautumista teltta yksinäiselle juurirakennetulle laiturille.
Jo melominen tälle lähtöpaikalle meinasi jäädä haaveeksi, kun aallokko oli jo jo noussut osin vaahtopääksi, meloa ei uskaltanut kuin rannan tuntumassa ja kaikki poukamat piti kiertää pohjukoita myöden, surffaallot olivat myötäiseen valtavat ja lopulta illansuussa teltta oli pystytetty ja tukeva retkilounas nautittu.
Tuulensuunta oli pohjoisesta Uumajan suunnasta ja alkoi aamuyön aikana kääntyä hiljalleen Porinsuuntaan, herätys oli aamuyöllä klo 04.00 ja kun aamupala, aamutoimet ja kanootinpakkaus oli tehty. Lähdin jatkamaan ,atkaa noin klo 05.00 ja kanootin keula osoitti luoteeseen, tuntemattomaan?.
Olin saanut hyvät neuvot paikan ennen kietäneeltä "Jaakolta" , kierrä rantaviiva mahdolisimman kaukaa sillä takaisinheijastuvat aallot tekevät ilkeän ristiaallokon, Noudatin neuvoa ja melon noin 1-1,5 km päässä rannalta. Aallokon korkeus yllätti minut täysin, arvio 4-5m. Jylinä oli kuin olisi ollut Imatran koskella. Ohitin pari isoa vedestä nousevaa karia joista aallokko löi vettä jopa kymmen metrin korkeuteen.
Matkaa 14 km, joka vielä piteni kun en muistanut kummalta puolelta ylhäällä kalliolla olevaa loistoa piti mennä takaisin lähteen. Tein arviointivirheen ja meloin noin 3--5 km pidemmälle ja pääsin umpilahteen hyvillä surfiaallolla. Ja lopulta rantaan. Rannassa nautin hyvän aamuisen välipalan ja katse harhaili tulo ulapalle. ja mielessä lause
Ihminen pystyy mihin vain kunhan luottaa itseensä. |
